PETRI LAHTI – Kirka – Hetki lyö
(Readme.fi, ISBN 9789523734357, 344 s.)
SAULI MIETTINEN – Muska
(Like, ISBN 9789511419389, 375 s.)
Laulava Babitzinin perhe on säilyttänyt erityispaikkansa kotimaisessa pop-yhteisössä uriaan yhä jatkavien Muskan, Ykän ja Annan voimin. Kovakantisten muodossa klaanin edustajista on ennen kuluvaa vuotta saatu ammentaa tietoutta ainoastaan Kirill Babitzinista (1950–2007), jonka yhdessä Raila Kinnusen kanssa kirjoittama omaelämäkerta ”Enimmäkseen Kirkasta” ilmestyi 1999. Sen jälkeen kohteella itsellään oli silti vielä sana jos toinenkin sanottavanaan levyttävänä ja esiintyvänä taiteilijana.
”Kirka ei unohdu. Eikä hänen pidäkään”, alkaa Petri Lahden toimittama ”Hetki lyö”, joka ajaa esimerkillisesti tehtävänsä myös laulajan 2000-luvun vaiheet päivittävänä biografiana. Ennen kaikkea teos kuitenkin syventyy erityisellä pedanttiudella Kirkan musiikkiin, tarjoten nykypäivänä jo sangen poikkeuslaatuisen, skandaalinhakuisista lööppiotsikoista vapaan kirjallisen kurkistuksen kaikkien tunteman julkkispersoonan todelliseen sisimpään: alati luomishalunsa säilyttäneenä intohimoisena musiikintekijänä. Petri Lahden oman vahvan musiikillisen ymmärryksen ja tietotaidon turvin lukijalle piirtyy täsmällinen kuva häkellyttävästä lahjakkuudesta, joka mielessään tiesi jo nuorena mitä halusi, mutta oli silti kotikasvatukseltaan ja luonteeltaan ”liian kiltti” kapinoidakseen etenkään 1960- ja 1970-luvuilla tuotantoyhtiöiden sanelu- ja päätösvaltaa vastaan ja luottaakseen tältä osin puhtaasti omaan intuitioonsa. Kirka joka tapauksessa sai kokea urallaan monet juuri hänen itsensä näköiset taiteelliset merkkihetket, joissa vähintään sivuroolissa näyttäytyi usein hänen elämänkestoinen rakkaussuhteensa afroamerikkalaiseen musiikkin, etenkin souliin ja rhythm’n’bluesiin.
Ei käy kiistäminen, etteikö ”Hetki lyö” olisi nimenomaan kirja musiikinystäville. Tekstiä värittävät sadat erisnimet, jotka kirjoittaja mitä luultavimmin olettaa lukijansakin tunnistavan entuudestaan. Toisaalta, Lahti tekee henkilönostonsa niin kavalan luontevasti, ettei hetkittäisiä kartalta putoamisia välttämättä tule aina edes huomanneeksi. Omaleimaiset kielikuvat sekä kauttaaltaan rento kirjoitusasu onnistuvat myös pidättelemään mallikkaasti tukehtumisen tunnetta vuolaan tietomäärän puristuksessa. Paikoittain kerrontaa on myös haluttu ilmeisen tarkoituksellisesti elävöittää vaihtamalla osassa luvuista aikamuotoa tietokirjalle ominaisesta imperfektistä proosallisempaan preesensiin.
Pelkkää diskografista infotykitystä kirja ei ole, vaan valtaosa Kirkan taipaleesta kartoitetaan tavanomaisen historiatekstin turvin. Hänen lapsuusaikansa ohitetaan sangen sujuvasti, tosin opuksen varsinaiseksi alkuhetkeksi asetetun vuoden 1963 koittaessa Kirka oli yhä keskenkasvuinen Maunulan kolli, joka isoveljensä Sammyn (Aleksandr Babitzin) perässä vasta unelmoi bändin solistiksi pääsemisestä. Kaikki haaveet toteutuivat pikakelauksella The Creaturesin, Dannyn D-tuotannon, The Islandersin sekä ensimmäisten 1967 syntyneiden ja räjähdysmäiseen läpimurtoon johtaneiden levytysten myötä. Kirkan toimintamaailmaa leimannut vahva tahtotila olla juuttumatta artistina itseään toistavaan luuppiin tuovat luonnostaan uusia kerrostumia myös kirjan teemalliseen kulkuun ja onnistuvat personoimaan laulajaa uudella tavalla, oikeastaan tarvitsematta antaa postuumia puheenvuoroa pääsankarille itselleen juuri lainkaan. Sammyn ennenaikaisen kuoleman mukanaan tuoma dramatiikka, Euroviisu-edesottamukset, loputon suosionjahtaus hitteine ja huteineen sekä vaiheittaiset onnistumiset ja pettymykset eri levy-yhtiöiden kirjoilla jäsentävät Kirkan profiilia enimmäkseen aikaisemmasta kirjallisuudesta ja lehtiartikkeleista tuttuja polkuja tallaten, mutta tyystin omalla klangillaan. Tekstiä viimeistellessään Lahti vaikuttaa prujanneen kurinalaisesti kaiken saatavilla olevan lähdemateriaalin, tarkentaen faktapohjaisuutta vielä noin 30 aikalaistodistajan haastatteluista kerryttämillään napakoilla sitaateilla. Täsmälausuntojaan antavat mm. pikkuveli Ykä (Georgij) Babitzin, tuottajat Matti Laipio, Måns Groundstroem ja Chrisse Johansson sekä artisti- ja muusikkokollegat Markku Aro, Leif Kiviharju, Kalle Lae, Timo Lindström ja Seppo ”Paroni” Paakkunainen.
Vankalla ammattitoimittajan ja tietokirjailijan taustallaan Lahti myös rohkenee kertoa hengentuotteensa sivuilla omia mielipiteitään. Hän toki antaa viitetarinan rullata eteenpäin historiavetoisella peruspainollaan, mutta upottaa vaivihkaa sen sekaan myös hienotunteisia mutta rivien välissä paikoin viiltäviäkin analyysejä, jotka viimeistään paljastavat hänen korttinsa rivitoimittajaa kouliutuneempana asianharrastajana.
On melkoinen sattuma, että myös kokenut helsinkiläinen tietokirjailija Sauli Miettinen on päätynyt yhdessä Marija ”Muska” Babitzinin (s. 1952) kanssa toteuttamaan samanaikaisesti osittain Lahden työlle rinnasteisen elämäkertateoksen. Vaikka käsillä on ehdottomasti kirja otsikkohenkilöstään Muskasta, se ei voi välttyä käsittelemästä huomattavissa määrin myös hänen sisarustensa vaiheita. Laajan osansa tekstistä saa myös Babitzinien sukuhistoria 1800-luvun Venäjältä alkaen.
Kenties elämäkerran sijaan ”Muskaa” tulisikin kutsua historiikiksi, sillä myös Miettinen on ahnehtinut tarinankerronnan käytännössä itselleen ja antaa Babitzinien sekä Muskan pitkäaikaisen elämänkumppanin Hannu ”Kala-Hande” Salakan jakaa mietteitään pelkästään valikoitujen sitaattien kautta. Yllättävän säästeliäästi omia muistojaan ja tuntojaan tekstimuodossa paljastava Muska tulee näin ollen tarjonneeksi jopa odottamattoman paljon palstatilaa puolisolleen, jonka joskus hieman suodattamattomiltakin vaikuttavat avautumiset ovat kieltämättä teoksen kutkuttavinta antia. Toisen maanläheisemmän puolen ulkomailla huomattavan osan ajastaan viettäneestä Muskasta ja Hannusta taas tuo tekstiin heidän liikuttavan ”turistimaiset” kuvauksensa maailmalla näkemistään huippuartistien konserteista.
Mutta verrattoman paljon on kaksikko ehtinyt itsekin touhuta. Muskan kipuiltua aluksi aikansa 1971 ilmestyneen ensisinkkuhitin Kirjoita postikorttiin jatkomenestyksen perässä ja julkaistuaan sitten historiallisen ”Muska”-debyyttialbuminsa Krokotiili rockeineen Lovella vuonna 1973, hän ohjautui laulajanurallaan ennalta määrittelemättömään on/off -tilaan, joka on aina näille päiville saakka tavannut aktivoitua yhtä nopeasti kuin taas vaietakin pitkiksi ajoiksi. Sitä vastoin mitä erilaisimmille liiketoiminnallisille aluevaltauksille alttiin Kala-Handen rinnalla laulajattarelle on sattunut ja tapahtunut senkin edestä, esimerkiksi sinänsä tuottoisat tekstiilibisnesvuodet Los Angelesissa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa johdattivat pariskunnan kertomansa mukaan välillä aidosti hengenvaarallisiin tilanteisiin paikallisten hämäräliigojen keskuudessa.
Erityisen paljon Babitzin-Salakka -duo sai silti aikaiseksi juurimusiikkiväen silmissä. Artistien maahantuontifirmat Muzaka ja Rodeo sekä päivänpolttavinta Teksasin bluesia kotimaan markkinoille 1980-luvulla välittänyt oma BRB-levyfirma jäivät rootspiireissä elämään jopa Muskan levytysuraa vahvempana instituutiona, sen kiteyttää osaltaan myös kirjan lopussa oleva mykistävä luettelo Suomeen varsin lyhyellä ajanjaksolla kärrätyistä esiintyjistä: John Lee Hooker, Albert King, Otis Rush, Albert Collins, Lowell Fulson, Lonnie Mack, The Paladins, The Blasters, The Ventures, Wilson Pickett… Siitä vain perässä tekemään, tytöt ja pojat!
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 6/2022)
